Beach!

Tällainen pieni retki tuli tehtyä New Orleansista käsin.

South Padre Island

Aivan Mexicon rajalla Texasissa sijaitseva saari on täynnä hotelleja ja loma-asuntoja. 40 000 nuorta oli remunnut saarella muutama viikko sitten Spring Breakin aikaan, mutta nyt saari oli kovin autio ja tyhjä. Tuulisella rannalla oli kourallinen ihmisiä ripoteltuna sinne tänne. Punainen lippu varoitti kovasta aallokosta joka päivä. Kävimme silti uimassa.

Tuuli lennätti hiekkaa niin että aurinkovoideltuun ihoon kuortui ohut santakerros. Näin kun jotkut syöttivät naurulokeille kanankoipien jämiä. Kovassa tuulessa linnut leijuivat paikallaan ja kävivät nappaamassa ruuan paloja suoraan ilmaan ojennetusta kädestä. Minäkin kokeilin sipsillä. Lokki leijui varovasti lähemmäs, nappasi perunalastun taitavasti nokkaansa ja leijaili kauemmas hotkaisemaan sen.

Juoksimme vesirajassa kilpaa aaltoja karkuun ja piirsimme hiekkaan. Pimeällä katsoimme tähtiä rannalla ja kuuntelimme aaltojen kohinaa. Katkaravut, simpukat ja kala olivat tuoreita. Keräsimme simpukankuoria ja kaivoimme rantaveteen matalia kuoppia joihin aallot ehkä huuhtoisivat hiekkarapuja. Näimme vain nuppineulanpään kokoisia poikasia, jotka salamana kaivautuivat hiekkaan kun aalto heitti ne kuoppaan. Ihmettelimme meren kuljettamia roskia levän seassa: kumihanskan sormi, lippalakki, siivilä, lasten uimalasit, kalaverkkoa, muovin riekaleita.

Lähdimme rannalle ja rannan löysimme. 13 tunnin ajomatka suuntaansa oli sen arvoinen.

Sattumalta tapahtunutta

Austin.

Kosteaa ja kuumaa. Äänekkäitä kaskaita, pitkäpyrstöisiä mustia lintuja ja voimakas, trooppinen tuoksu. 23 tuntia bussissa, sattumalta löydetty hyvä iltapalasushipaikka ja motellin valtava sänky. Seuraavaksi yöksi varattu hostelli joen rannalla, bussi downtowniin ja kävelyä ympäriinsä.

Hostellin takapiha

When walking around I started to feel hungry. It was already past lunchtime but in this country where you can have breakfast for dinner it doesn't really matter. I went searching for a place that would serve food and possibly have a terrace since the weather was nice and sunny. I saw a bar that was packed and went in. I asked if they would still serve lunch. "Oh, we're bringing the buffet out shortly.", said the bartender. I was puzzled. I ordered a drink and handed the bartender a ten dollar note to pay for it. It was her time to look puzzled. It turned out that I had walked into a party with an open bar for people that organize a big annual festival called South by Southwest. "It's not a private party so feel free to stay.", she then said. If only I would've taken the money out a little more slowly.. I ordered a shrimp salad. A guy walked to me and noticed my plate that obviously wasn't from their buffet. He asked if I was at least drinking on their tab. I said I wasn't and he laughed. He told me about a party that would be on the same night. Although far away and in a sketchy area it would be worth going to. I promised to think about it.

I left and went to have a coffee in a nearby coffee shop. All the tables on the patio were full so I asked to share a table with a guy who seemed to be leaving. Well, he was leaving but just to take his laptop to his car and asked me to save him a seat. He came back and we started talking. Although I was a stranger, he told me all about his jealous ex-boyfriend who was causing him trouble in his hometown. We talked for almost three hours, about gay rights, politics and relationships. And Harry Potter. Afterwards I headed back to the hostel but stopped by a small mexican restaurant to get food. This place was near the hostel and I noticed a girl there whom I thought I had seen at the hostel earlier. She wasn't the same girl but nevertheless we started talking while waiting for our orders. I told her about the party. She had never heard of it but got excited and we decided to go there together. She would be driving and came to pick me up from the hostel. Meredith and I had a great time, the band was awesome and I even bumped into the guy whom I had met earlier. Frank promised to show me around town the next day since it was my last day and I would be heading to New Orleans next. Such great randomness. Thank you Austin!

Texas State Capitol

Hämyisät blues-juhlat

Taidetta ja tuoretta ruokaa

Denver.

Bussi Las Vegasista Denveriin lähti iltapäivällä ja oli perillä seuraavana aamuna. Bussissa viereeni istui Mike, tatuoitu pitkätukka, sellainen kaveri jolla on moottoripyörä ja vankilahistoria. Kummalliseen, mumisevaan aksenttiin tottui pian Miken höpötellessä menemään ja tarinaahan riitti.

Auringonlasku jossain Utahin ja Coloradon rajalla.

Las Vegasissa sää oli lähtiessä yhtä kuuma ja kuiva kuin tullessakin, joten Denverin tuulinen ja raikas sää piristi pitkän bussissa istumisen jälkeen. Hostellissa en montaa reissaajaa tavannut. Pitkäaikaisasujat, vaikka jonkinlaisia laitapuolen kulkijoita olivatkin, olivat harmittomia. Käveleskelin ympäriinsä ja nautin leppoisan kaupungin tunnelmasta. Vanhat rakennukset olivat hyvä kontrasti Vegasin muovisuudelle.

Kävelykatukin löytyi! Ja hyviä salaattibaareja, joissa saa valita ainekset ja salaatti valmistuu hetkessä. Tattered Cover -kirjakauppa viehätti kodikkuudellaan. Miksei Suomessa ole enemmän kirjakauppoja joihin mennään viettämään aikaa, istutaan upottavissa nojatuoleissa kirjoja ja lehtiä lukien ja teetä siemaillen, tavataan tuttuja tai katsellaan ihmisiä? Minä pitäisin sellaisesta.

Kaupungin taidemuseo on kulmikas ja villi, ja kuuliaisena arkkitehtioppilaana kuvasin rakennusta ahkerasti sisältä ja ulkoa vaikka ei se nyt ehkä ihan omiin suosikkeihini lukeudukaan. Näyttelytkin kiersin ja löysin design-osiosta Aallon Tankkituolin ja niitä kolmijalkaisia jakkaroita.

Teoksista eniten ilahdutti tämä:

Jäin miettimään miksi yksi ketuista on punainen vaikka kaikki muut ovat harmaita. Mitä luulette?

Näkymä taidemuseon terassilta.

Mahtavan kasvisburgerinkin söin. Monesti kasvispihvit täällä ovat tehdasvalmisteisia, mutta tällä kertaa pihvi oli ravintolan oma, vielä luomua ja kaikkea. Mausteita oli mukavasti ja maku muistutti hieman falafelia. Hyvää!

Kalliota ja muovisia asioita

Las Vegas. Tuo uhkapelurin paratiisi, mielipuolinen viihdekeidas keskellä autiomaata. Aurinko häikäisi ja kuuma pöly tarttui kurkkuun kun astuin ulos tunkkaisesta bussiterminaalista maanantai-iltapäivänä. Vastapäätä oli katettu kadunpätkä täynnä kulahtaneita kasinoita, baareja, kasinoita ja baareja. Tämä oli vanha Las Vegas, niin kuin myöhemmin opin. Se kuuluisa Las Vegas kaikkine niine jättiläismäisine kasino-hotelli-kylpylä-teatteri-ravintola-baari-yökerho-möykkyineen sijaitsee hyvän matkaa vanhan downtown-alueen ulkopuolella. Motellin nettisivun ohjeet eivät auttaneet löytämään oikeaa bussipysäkkiä, joten 14 tunnin bussimatkasta ja kuumasta uupuneena viitoin itselleni taksin. Jotainhan tuo maksoi, mutta pikainen siirtyminen pitkään viileään suihkuun ja huoneen kingsize-sänkyyn veivät voiton kuumilla kaduilla harhailusta.

Hetken lepo virkisti ja pian olinkin matkalla the Stripille, kadulle jolla voi matkata maailmaa ympäri muovikopiokaupungeissa kuluttaen samalla maanisesti rahaa. Pyramidi ja sitä vartioiva sfinksi olivat läheltä kovin keinotekoisen oloisia, samoin keskiaikainen linna muovisine torneineen. Sitten: Oikeita leijonia! Vuoristorata keskellä New Yorkia! Eiffeltorni, perhosia ja puutarha Pariisissa! Henkeä haukkoen kuljimme katua eteenpäin kunnes - valtavan suihkulähteen musiikin tahdissa rytmitetyt vesisuihkut saivat pysähtymään. Siinä se oli: Bellagio, samainen kasino jonka George Clooneykin elokuvassa ryöstää. Vartin välein suihkulähde purskahti uudelleen eloon ja katsoimme yhden, kaksi, kolme showta peräkkäin. Mauttomuudessaankin tuossa veden tanssissa oli jotain kovin vangitsevaa. Caesarin palatsissa hävisin kaikki pelaamani 2 dollaria eikä vivulla toimivan laitteen vipua edes tarvinnut vetää, sitä varten oli vivun vieressä nappi.. Kotimatkalla näin vielä Venetsian kanaalit ja gondolit. Vettä muoviojissa oli puolisen metriä ja gondoleissa moottorit.

Waking up at 6 in the following morning was all but pleasant. When standing in front of the motel, shivering slightly in the morning breeze, I watched as the sun rose and lit the giant casino monsters a short way away. There, people might still continue their last night's manic, crazy trip to the plastic wonderworld of entertainment. They wouldn't know or care if the sun rose or not, it was always nighttime in the casinos. And then, the little white bus came and took me to another, bigger red one. My not-so-crazy but a rather well-organized trip to the Grand Canyon started. After finding a seat next to a big-bellied man I fell asleep almost immediately and woke up when we started to approach the canyon. It was, however, impossible to sleep when the bus was making its way onwards on an unpaved dirt road that made the bus shake and bump violently.

We hopped into another bus that took us to the rim. All I could do was to gape in amazement. Endless rock formations, red, grey and brown, striped and colorful, even and uneven like someone had painted it so. A ravine so deep and magnificent I couldn't speak for a long while. On the very bottom the river looked like a muddy green ribbon. It was hard to imagine the same ribbon carving its path over centuries deeper and deeper into the rock, forming this unbelievable place. I climbed onto the highest pile of rocks where there was an unlimited view over the canyon and felt quite insignificant but at the same time glad to have been able to visit the place. Amidst the rocks was a minuscule lizard bathing in the sun. This was its home. What a lucky little creature.