Snow!

Seattlessa sataa lunta. Eilen taivaalta leijaili vain muutamia valkoisia hippuja, mutta tänä aamuna maisema oli kovin muuttunut lumisateisen yön jälijiltä. Muistan elävästi samanlaisen tunteen parin vuoden takaa Milanosta, jossa ei yleensä myöskään sada lunta - tunteen jostain kummasta paikkaan kuulumattomasta ilmiöstä joka muuttaa kaiken yhdeksi suureksi poikkeukseksi. Lumesta ei täällä tule samalla tavalla innokas talvinen tunnelma vaan enemmänkin märkä, jäinen haitta, josta aivan kaikki puhuvat ja joka vaikuttaa lumeen valmistautumattomaan kaupunkiin lukemattomilla tavoilla. Bussit ovat myöhässä tai eivät kulje ollenkaan ja ne harvat vuorot jotka ajetaan ovat poikkeusreiteillä (reitti kiertää isoimmat mäet, joita ylös tai alas bussi ei tällä kelillä pääse), luentoja perutaan kun professorit eivät pääse yliopistolle eikä missään näy yhtään aura-autoa. Paloautot ja ambulanssit suhaavat katuja milloin kolaria selvittämässä, milloin noukkimassa liukastuneita ihmisiä terveyskeskukseen. Yliopisto ja koulut suljettiin tänä iltana ja ne saattavat pysyä kiinni myös huomisen.

Kummallisin lumipäivän tapahtuma oli kuitenkin se, kun näin -3°C:een hyytävässä viimassa vastaantulijalla yllään t-paidan, shortsit ja lipokkaat. Eikä näyttänyt poikaa edes palelevan. Kotiin tullessa näin auton luisuvan poikittain jyrkkää mäkeä alas risteykseen. Viime hetkellä auto kääntyi perä menosuuntaan ja kuljettaja sai auton joten kuten hallintaansa. Meni kuitenkin vielä pitkään, ennen kuin auto pääsi mäen takaisin ylös (ilmeisesti tarkoituksena ei alun perinkään ollut "ajaa" mäkeä alas). Luminen, jäinen tie on varmaankin ainut syy, joka saa autot täällä ajamaan hiljaa. Nastarenkaista ei varmaan kukaan ole kuullutkaan..

No, se lumesta. Sain ensimmäisen vieraan Seattleen viime keskiviikkona. Poikaystäväni Jukka lensi Suomesta kahdeksi viikoksi tänne! Keskustassa on hieman jo pyöritty, käyty elokuvissa sekä.. noh, yliopistolla, koska minun piti yrittää saada hommia tehtyä hieman varastoon. Miksikö? Koska lähdemme huomenna viikoksi Hawaiille! Vähän lämpimämpään säähän täältä kylmästä (huomenna luultavasti loskaisesta) kaupungista onkin enemmän kuin mukava päästä eikä tauko koulutyöstäkään tunnu hullummalta vaihtoehdolta. Nyt täytyy vain toivoa, että lumi ei vaikuta lentoihimme vaan pääsemme ongelmitta perille.

Seuraava teksti tulee siis olemaan hieman erilaisilla kuvilla väritetty! Mukavaa viikkoa!

Jukkis.

Jäljet.

Meidän talo lumessa.

Mä.

My hood

Tässä muutamia kuvia maanantain ratoksi. Halloween-kuvat ovat edelleen kamerassa, koska joko kamera tai piuha on aina väärässä paikassa silloin kun haluaisin ladata kuvat koneelle. Jospa vaikka huomenna..

Fall colors kampuksen lähikadulla.

Pelottava vesiposti.

Kyseisestä rakennuksesta on jäljellä vain kuvassa näkyvä seinä. Kiva että on jäljellä.

Gould Court. Aulassa järjestetään myös jo mainitsemani Happy Hour joka toinen perjantai.

Suzzallo Libraryn eli kampuksen pääkirjaston lukusali. Kirjojen pänttääminen moisessa ympäristössä on kovin palkitsevaa.

P.S. Posti toi yllättäen salmiakkia! Dracula-karkit on jo melkein syöty. Onneksi lähettäjä saapuu pian itse Seattleen, taidan pyytää tuliaisina myös ruisleipää..

Suomea Seattlessa

Vaikka suomea tulee puhuttua lähes päivittäin Skypessä ja kirjoitettua sähköpostiin, Facebookiin tai vaikkapa tänne blogiin, on aikaa siitä kun viimeksi puhuin äidinkieltäni "livenä". Tähän tarjoutui kuitenkin tilaisuus, kun sain kutsun International Student and Scholar Receptioniin. Kyseessä oli siis hieman cocktailkutsuja muistuttava tilaisuus, epämuodollisempi vain. Hyvää näissä kekkereissä on tietenkin ilmainen ruoka ja juoma. Tilaisuuden järjestäjänä oli The Department of Scandinavian Studies. Vasta paikalla ymmärsin todella, että yliopistossamme on tosiaan kokonainen osasto pohjoismaisia kieliä ja opintoja varten.

Ihmiset ryhmittyivät tilaisuuden alussa hyvin ripeästi maittain, kun puheensorinasta erottuikin se tuttu äidinkieli englannin sijaan. Minäkin asetuin suomalaisten rinkiin, jossa oli jo ennestään neljä ihmistä: ainakin yksi tutkija ja kaksi suomen opettajaa (neljännen toimenkuva ei valitettavasti jäänyt mieleen). Varmaankin siitä syystä, että kaikissa vastaavissa tilaisuuksissa tähän mennessä "kuka-olen-mistä-tulen-mitä-opiskelen" on hoidettu englanniksi, tuntui aluksi kummalta kertoa nuo asiat suomeksi. Kaikki perinteiset itsensä-esittely-litaniat tulivat englanniksi mieleen, josta sitten käänsin niitä suomeksi. Tätä jatkui onneksi vain hetken, ja kökkö-suomen sijaan juttu alkoi luistaa ihan normaalisti.

Tilaisuudesta jäi käteen nippu käyntikortteja, ruisleipäresepti sekä kutsu pikkujouluihin ja saunailtaan (eräällä suomalaisella on todellakin kotonaan ihan oikea sauna, ei mikään dry sauna, jollaisia täällä suositaan ja joissa ei saa heittää löylyä). Lisäksi sain tietää, että (viime) lauantaina Nordic Heritage Museumissa järjestetään Suomi-Basaari, jossa Seattlen suomalaiset yhdistykset ja suomalaiset kokoontuvat. Tapahtuma muistutti hieman koulun myyjäisiä myyntipöytineen, kahvioineen ja arpajaisineen. Suomalaiset kirjat ja runot, letut, mansikkakakku, haitarimusiikki, ruisleipä, Suomi-painatuksella varustetut t-paidat, savulohileivät ja tuore pulla sekä kahvin tuoksu muodostivat loppujen lopuksi aika kotoisan yhdistelmän. Karjalanpiirakat olivat jo ehtineet loppua, mutta pullapitko oli tuoretta ja mukavan kardemummaista.

Osallistujista suurin osa oli noin 30-40 vuotta sitten Seattleen muuttaneita. Moni ei ollut käynyt Suomessa tulonsa jälkeen. Minkähänlainen kuva heillä on nyky-Suomesta?

Basaarissa muisteltiin erästä hiljattain kuollutta, Seattlessa lähes koko elämänsä asunutta suomalaista Leoa. Eräs rouva muisteli puheessaan kuinka oli aikoinaan saapunut Seattleen ja tullut kutsutuksi St. Urho's Day -juhlaan. Rouva oli hieman hämmentyneenä mennyt juhlaan eikä ollut kehdannut kysyä, ketä oikein juhlittiin ja miksi. Kaikki tuntuivat nimittäin pitävän tätä suomalaista "pyhimystä" itsestäänselvyytenä vaikka rouva ei ollut koskaan kuullutkaan hänestä, saatika että luterilaisuuteen pyhimykset edes olennaisena osana kuuluisivat. Myöhemmin rouvalle selvisi, että Saint Urho on suomalaisten Amerikkaan muuttaneiden keksimä pyhimys, jotta hekin saisivat yhden ylimääräisen vapaapäivän. St. Urhoa juhlitaan suomalaisissa yhteisöissä edelleen, joten päätimme Skandinavian laitoksella opettavien Aijan ja Ilmarin kanssa, että maaliskuussa Seattlessakin pidetään St. Urho's Day Party. Vapaapäivää tuskin enää myönnetään, mutta juhlan voi silti järjestää ja rallattaa: "Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen!"