Jakkara oikeassa koossa.

Tässä muutama kuva huonekalustudion harjoitusmallista. Materiaalina on vaneri ja myös lopullinen versio tulee olemaan vaneria, hieman laadukkaampaa sorttia tosin. En edes tiennyt kuinka paljon erilaisia vanereita on olemassa ennen kuin lähdimme ostamaan materiaaleja lopulliseen työhömme. Niin, ja että hyvä vaneri (oksaton, viilut liimattu jättämättä väliin tyhjiä aukkoja..) oikeasti maksaa saman verran tai suhteessa jopa enemmän kuin massiivipuu.

Jakkara on tarkoitettu eteiseen istuimeksi ja pieneksi pöydäksi, jolle voi laittaa avaimet tai postin tai hanskat tms. Matalampi taso on siis penkki ja korkeampi taso luonnollisesti pöytä.

Nuo ruuvit sivuissa eivät tule lopulliseen versioon, vaan istuinosan poikkipuut liimataan ja liitokset vahvistetaan puutapeilla, jotka siis jäävät osien sisään. Osien mitat ovat tarkentuneet hieman, mutta näistäkin kuvista saa kyllä käsityksen lopullisesta versiosta. Sen työstö on jo hyvässä vauhdissa!

Joku kyseli aiemmin aionko tuoda tuolin mukanani Suomeen. Kyllä, näin olin ajatellut. Postittaminen on tällä hetkellä vahvin (halvin) vaihtoehto. Luultavasti teen osia kahdet kappaleet ja jätän toisen jakkaroista kokoamatta, jolloin se mahtuu pienempään pakettiin.

Nyt jatkan esitelmän kirjoittamista Living systems -kurssille. Esitelmä käsittelee Malmössä sijaitsevaa Augustenborgin ekokaupunginosaa ja sen viherkattoja. Odotan innolla päivää, jolloin Suomeen saadaan (ehkä Eko-Viikin lisäksi) jotain vastaavaa!

SystemaMateria

Kerroin jo eräässä aiemmassa tekstissäni, että yhdellä käymistäni kursseista on projektina tehdä hyödyllinen esine löydetyistä materiaaleista. Projektiemme esittely, final review, oli eilen. Oli hauska nähdä, kuinka monesti arvottomaksi tai jätteeksi luokitellut materiaalit olivat saaneet uusia, kiehtovia ja kekseliäitä muotoja ja käyttötarkoituksia.

Tässä muutamia kuvia tuotoksistamme. Pahoittelut hieman huonovaloisista kuvista.

Ruokohuilu (siitä lähti myös ääni) ja pidike ruo'osta ja metallihenkareista.

Hedelmäkori taitelluista juomatölkeistä, tölkin avaussokat yhdistämässä osia.

Kirjahylly keräyspahvista, laminointi vehnäjauho-vesiliimalla.

Riippukeinu punotusta muratista ja jätelaudasta.

Valaisin karhunvatukan oksista keitetystä paperimassasta, murattijalusta.

Kahvinpuruista ja jauhosta puristetut "tiilet", esim. tilanjakajaseinän materiaaliksi kahvilaan.

Nojatuoli vanerisesta pakkauslaatikosta ja vanhoista parkkihallin kylteistä.

Muistatteko vielä mitä materiaalia pohdin käyttäväni projektissani? Jos muistatte, saatatte myös tunnistaa työni muiden joukosta..

Super Bowl!

Pääsin viime viikolla kokemaan jotain kovin periamerikkalaista, kun amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu Super Bowl pelattiin sunnuntaina. Peli on (Wikipedian mukaan) yksi maailman seuratuimmista yksittäisistä urheilutapahtumista. Me katsoimme pelin arkkitehtiopiskelijaporukalla erään Laurenin luona. Pelikatsomon ruoka hoidettiin nyyttäriperiaatteella, mikä näyttää olevan tapana täällä päin. Samasta talosta poistui pelin päätyttyä nimittäin ainakin toinen samanlainen kaveriporukka tyhjiä muoviastioita ja kippoja kantaen. Super Bowl Menumme oli hyvin, hyvin amerikkalainen: hot dogeja, chicken wingsejä, chiliä, cheddar-roast beeftäytteisiä patonkeja, chipsejä, nachoja, salsaa, guacamolea, ranskankermaa sekä jälkiruokana kaksia erilaisia brownieseja - sekä tuomani suomalaiset herkut.

Päätin tosiaan lisätä hieman pohjoismaalaista "kurmeeta" pelikatsomon ruokapöytään ja lähdin sunnuntaiaamuna Whole foodsiin metsästämään korvapuustiaineksia. Eniten jännitin hiivan ja kardemumman puolesta, mutta hyvin kävi. Molemmat löytyivät hetken haeskelun jälkeen (hiivasta tosin vain kuivaversio, mutta kelpasi tuokin). Kaikki meni suunnitelmien mukaan, vaikka pullasuti puuttuikin (voitelin pullat sormin, hihi), kunnes koitti ensimmäisen pellillisen paistamisen aika. Uunin fahrenheit-lämpötilan olin laskeskellut oikeaksi ja kääntänyt napin asentoon "bake". Pullat olivat hädin tuskin päältä paistuneita, kun uunista leijaileva käry sai vetämään pellin salamana ulos hellalle ja tarkastelemaan mahdollista tuhoa. No, pullien pohjat olivat palaneet aivan pikimustaksi hiileksi! Pelti meinasi siinä kyllä lentää seinään pullineen.. Onneksi puolet taikinasta oli vielä jäljellä, joten käänsin uunin napin ainoaan toiseen mahdolliseen asentoon "broil" ja toiveikkaana askartelin lopun taikinan pulliksi. Tällä kertaa pohjat meinasivat sitten jäädä raa'aksi, mutta kypsyivät juuri ja juuri tarpeeksi ennenkuin yläpuoli tummui liikaa.. En kyllä ymmärrä millä konstilla ihmiset täällä paistavat yhtään mitään, sellainen tasainen ylä- sekä alalämpö -asetus näytti puuttuvan uunista tyystin. Pullia tuli onneksi tarpeeksi jälkimmäisestä satsista ja ensimmäisetkin pelastin syötäviksi leikkaamalla viipaleet pullien pohjasta pois. Hyvin maistuivat amerikkalaisille leipomani Finnish cinnamon rolls!

En minä amerikkalaisesta jalkapallosta mitään ymmärrä, mutta Super Bowl on näköjään ihan viihdyttävä show siitä huolimatta. Parasta valtavan ruokamäärän lisäksi olivat jatkuvat mainostauot. Koska tapahtuma on niin laajalti seurattu, mainostajat panevat parastaan ja pelin tauoilla näytetyt mainokset ovat kekseliäitä ja lähes yhtä seurattu ja puhuttu osa lähetystä kuin itse peli. Myös puoliajan show on iso juttu, jossa tänä vuonna esiintyi Black Eyed Peas. Mutta: sinänsä hyvän bändin shown ainoaksi kohokohdaksi jäi tanssijoiden puvuissa olleet kornit eriväriset led-valot, sillä "live"laulu oli aivan karmeaa ja koreografiat kökköjä.

Mutta ne mainokset! Ohessa yksi suosikeistani, jota pääsee katsomaan tästä.

Super Bowl oli kiva tapa viettää sunnuntai-iltapäivä kavereiden seurassa. Voisivat pelata noita loppuotteluita vähän useamminkin mun puolesta. Jaa, kuka sen pelin sitten voitti? Ööö..

Tapahtui aamulla bussilinjalla numero 68..

Vaikka yleensä koulumatkat tuleekin pyöräiltyä, välillä sää on liian kamala tai laiskuus iskee ja silloin tulee hypättyä bussiin. Lähes aina kuuntelen matkan ajan musiikkia iPodistani, mutta tällä kertaa akku oli loppu joten istuin ilman korvaluureja. Bussikuskeilla on mikrofoni johon he kuuluttavat seuraavan pysäkin kadun numeroineen. Tällä kertaa kaiuttimista kuului kuitenkin yhtämittaista puhetta ja se kiinnitti huomioni. Kuskihan se siellä piti tietovisaa mikrofoniin! Vilkuilin ympärilleni mutta kukaan ei näyttänyt reagoivan asiaan millään tavalla. Aina välillä kuski kuulutti seuraavan pysäkin, mutta jatkoi sitten arvuutellen mm. Sinisen moskeijan sijaintia ja elokuvatähtien nimiä. Hykertelin itsekseni hassulle kuskille ja yritin miettiä, mistä hän oli moisen idean saanut. Kiitos kuski-sedälle piristävästä koulukyydistä!

Kivan kuskin kunniaksi ohessa muutamia k:lla alkavia juttuja, jotka täällä kummastuttavat, ihastuttavat, ärsyttävät tai muuten vain ovat.

Kummallinen posti - osoitteeseemme tulee todella paljon täysin ihmeellistä postia, jonka vastaanottajasta kukaan talossa ei ole kuullutkaan. Posti jaetaan täällä muuten myös lauantaisin.

Kylmä vesi - Hanoissa ei yleensä ole sekoittajia ja vaikka olisikin, kuumastakin hanasta tulee vähintään minuutin ajan jäätävää vettä. Suihkuunkaan ei voi hypätä suoraan vaan täytyy odottaa kiltisti että vesi lämpenee.

Karkit - Skittles! pienet hedelmäraekarkit, joita parempia ei vain ole. Karkit pussissa ovat punaisia, keltaisia, vihreitä, oransseja ja .. violetteja. Kuka ihme keksi laittaa oudon makuiset lilat rakeet muuten niin kovin täydelliseen karkkisekoitukseen?

Kertakäyttömukit - oikeita kahvikuppeja tai -mukeja on vähän ikävä. Tosin pahvinen on kyllä kätevä ottaa mukaan tässä take away-maassa, mutta kyllä se mukien määrä roskiksissa vähän hirvittää..

Keskustelu - small talkiin tottuu nopeasti ja vieraiden kanssa höpöttelystä tulee tapa. Se on oikeastaan ihan kiva tapa.

Cream cheese - (okei, huijasin vähän, mutta lausutaan kuitenkin k:na) bagelin tavallisin täyte. Hyväähän se on, mutta yliopiston viereisen bagel shopin työntekijät tunkevat sitä rinkelin väliin noin kahden sentin kerroksen. Ei auta vaikka sanoo että hieman vähempikin riittäisi. Tuorejuustoa on aina liikaa. Ja sitten se tursuaa sieltä välistä ja sotkee sormet ja suupielet eikä bagelikaan maistu enää kaiken sen juuston seasta. Olen tyytynyt kaapimaan ylimääräistä pois kahvin sekoittajatikulla.

Koulubussit - ne ovat sellaisia keltaisia, aivan kuten Simpsoneissa!

Kirjasto - Odegaard Library. Eipä löydy Suomesta yliopiston kirjastoa, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivää viikossa! Tämä teksti on kirjoitettu kyseisessä paikassa istuen.