Vuoden alku Seattlessa

En oikein pidä uudenvuodenlupauksista, sillä en yleensä koskaan pidä uudenvuodenlupauksia. Kuitenkin voisin yrittää luvata päivittää blogia hieman useammin taas, on tullut kirjoitettua hävettävän vähän viime aikoina.

Joulun ja uudenvuoden vietto Suomessa sujui aika perinteisissä merkeissä ja laskettelukausikin tuli avattua ja samalla testattua uuden eturistisiteen kestävyys. Hyvinhän tuo toimi, tosin vauhtia menosta puuttuu vielä. Mutta polvi oli kuitenkin vakaa ja laskea jaksoi lähes koko päivän. Jee!

5.1. palasin sitten Seattleen, muutamaa päivää myöhemmin kuin lukukausi alkoi. Täällä ei loppiaisesta paljon piitata, koska täysi hönkä oli UW:ssa päällä heti 3:sta tammikuun päivästä alkaen. Muutaman päivän poissaolo oli onneksi täysin paikattavissa intensiivisellä työskentelyllä torstaina ja perjantaina. Jet lagikaan ei tällä kertaa paljoa painanut, ainoastaan nykäisi unirytmin normaaliin arkirytmiin kaikkien (myöhään)valvottujen lomapäivien jälkeen. Itse paluu tuntui vähän oudolta, koska nyt olikin asunto odottamassa, kurssit valittuina ja rutiinit jollain tapaa selvillä. Silti Suomeenkin ehti kolmessa viikossa taas tottua, joten olo oli hieman kahtia jakautunut. Kun kurssit sitten kuitenkin alkoivat ja näin taas Seattlen tuttuja kasvoja, mieli koheni ja kaikessa olikin taas jotain järkeä.

Kursseja on tällä jaksolla kolme:

1) Furniture design studio

2) Designing with living systems ja

3) Traditional Building methods and new adaptions

Kaikki kurssit ovat todella mielenkiintoisia ja olen tyytyväinen lukujärjestykseeni, vaikka opintopisteitä on taas tuo sama 12 kuin syksylläkin. Kurssille 3 pääsin varasijalta, mistä olen kovin iloinen. Olin alun perinkin halunnut kurssille, mutta se täyttyi todella nopeasti enkä ehtinyt ilmoittautua tarpeeksi ajoissa. Muutama opiskelija oli ilmeisesti kurssin kuitenkin lukujärjestyksestään pudottanut ja minulle avautui paikka. Kiitos heille. Kurssilla käydään läpi perinteisiä rakennusmenetelmiä ja kuinka ne ovat tässä ekobuumissa taas tulleet suosituiksi. Olen ollut vasta yhdellä luennolla, mutta professori vaikuttaa todella pätevältä. Kurssiin kuuluu myös projekti, joka on aika hauska ja no, jollain tapaa epäyliopistomainen. Tehtävänä on valita jokin paikka, jolta löytyy ihmisen tekemää materiaalia tai luonnon materiaalia tai molempia. Näitä materiaaleja kerätään ja niistä valmistetaan jokin esine. Kaikkien käytettävien ainesten tulee löytyä tuosta valitusta paikasta ja esineen täytyy olla jotenkin hyödyllinen. Pelkkä roskista kyhätty taideteos ei siis riitä. Itse valitsin erään kevyen liikenteen sillan talomme läheltä. Silta kulkee nauhamaisen puiston yli, ja erityisesti sillan alus oli kiinnostava - alle jäävää tilaa ja maahan lohkottuja portaita oli käytetty oleskeluun. Esineeni tulee sisältämään ainakin tyhjiä juomatölkkejä, siitä oli joku pitänyt huolen. Kaiken kaikkiaan kiinnostava projekti ja luvassa on varmasti haastavia askarteluhetkiä.

Kurssi 2 käsittelee "elävän systeemin" integroimista rakennettuun, toisin sanoen käsittelemme viherkattoja ja -seiniä sekä urbaania maanviljelyä. Esim. New Yorkissa on kerrostalojen katoille istutettu kasvimaita! Professori kehotti minua etsimään esimerkkejä Pohjoismaista, ja sitä parhaillaan teenkin.

Molemmilla kursseilla professorit ovat muuten naisia. Ihan hauska kuriositeetti.

Huonekalustudiossa olen suunnittelemassa jakkaraa. Sellaista jakkaraa, joka tulee eteiseen. Jakkaraan tulee kaksi tasoa, yksi istumiseen ja toinen pienille tavaroille kuten postille ja avaimille, kaikelle sellaiselle jota yleensä kantaa kädessään astuessaan sisään. Tämän viikon keskiviikkona on oikeankokoisen prototyyppimallin välinäyttö. Työtä riittää, sillä ostimme mallimateriaalit vasta viime keskiviikkona. Työskentely on kuitenkin kivaa ja palkitsevaa. Isojen puuntyöstökoneiden käyttö sujuu harjoittelemalla ja yritys-erehdys-toinen yritys-onnistuminen -metodilla. Apua saa ja pitää pyytää ja puuverstaan henkilökunta on ystävällistä.

Jakkara tulee olemaan tehty vanerista, jonka aion valmistaa itse. Prototyyppiin käytin kuitenkin ostettua vaneria ajan ja rahan säästämiseksi. Tänään vanerilevystä leikattiin ensimmäiset osat Cnc Routerilla, joka leikkaa puuta koneelle syötetyn tiedoston mukaan. Olin siis tehnyt cad-piirroksen jakkaran kappaleistani ja kone jyrsi ne siististi irti vanerista. Koska kappaleissa on kaarevia muotoja, oli routerin käyttö kuulemma ehdottomasti kätevin tapa leikata palat. Olen samaa mieltä. Huomenna jatkan sahaamalla muut osat käsin ja kokoamalla penkin kasaan. Laitan kuvan prototyypistä heti kun muistan ottaa kameran kouluun mukaan..

Noniin. Tässäpä hieman luettavaa. Ruisleipää on vielä pakkasessa ja lipaston laatikossa on avaamaton salmiakkipussi, joten mukavasti menee. Niin ja koulun viereisen Bagel Shopin bagelit ovat edelleen herkullisia ja maitokahvikin kohtuullista.

P.S. Ohessa kuva Halloween-asuistamme, kai sen voi julkaista tämänkin vuoden puolella..

Vasemmalta lukien: Andy, Paul, Helmi, Laura ja Davis eli leijona, tiikeri, seepra, kani ja vuohi.