Kuvia seikkailun alusta

Tajusin juuri, että en lisännyt Reykjavik-tekstiini lainkaan kuvia. Tässä muutama otos matkani alkumetreiltä. Hyvää viikonloppua! Tai pitäisikö toivottaa: Happy Halloween!

Majakka.

Minä ja ratsuni Komma.

Herkullinen Hummersoppa.

Valas!

Blue Lagoon. Tuolla suolavedessä uiskentelin.

P.S. Viikonloppuna on kahdet halloween-juhlat. Kuvia niistä myöhemmin!

Presidentti

Viime viikon torstai oli jännittävä päivä. Presidentti Barack Obama oli vierailemassa kampuksella ja kuka tahansa sai ilmoittautua tapahtumaan! Kyseessä oli siis senaattoriehdokas Patty Murrayn vaalikampanjatilaisuus, Vote Rally, ja koska Murray on demokraattien ehdokkaana, Obama on tukemassa kampanjaa (tai toimi ainakin aikamoisena yleisömagneettina..). Murray on ehdokkaana uudelle kaudelle ja pahimpana kilpakumppanina on republikaanien Dino Rossi.

Ajattelin mennä paikalle torstaiaamuna hyvissä ajoin, mutta vasta kun puhuin erän toisen vaihto-opiskelijan kanssa tilaisuudesta, "hyvissä ajoin" sai aivan uuden merkityksen. Andy kertoi, että jotkut suunnittelivat leiriytyvänsä urheiluhallin ulkopuolelle varmistaakseen paikkansa Rallyssa. Näin äärimmäisyyksiin emme sentään ryhtyneet, mutta koska ovet avattaisiin aamuyhdeksältä, herätys aamukuudelta rupesi tuntumaan realistiselta vaihtoehdolta.

Hieman seitsemän jälkeen torstaiaamuna saavuimme Andreasin, tanskalaisen vaihto-opiskelijan, kanssa Hec Edmundson Pavilionin eteen. Näimme jonon mutkittelevan kaukaisuuteen ja häviävän jonnekin viereisen urheiluhallin nurkan taakse. Koska jonon loppupäätä ei tosiaan edes näkynyt, tuntui toivottomalta asettua odottamaan vailla varmuutta sisäänpääsystä. Pikainen puhelinsoitto Andylle kertoi, että hän oli tavannut muutaman australialaisen ystävänsä jonossa ja jonotti nyt heidän kanssaan noin 100 metriä jonon alkupäästä. Skandinaavisella charmillamme varustettuina hivuttauduimme jonoon heidän taakseen. Australialaiset olivat olleet paikalla jo aamuviideltä, kiitos heidän viitseliäisyydelleen!

Palanen jonoa.

Joku voisi ihmetellä innostustamme mennä katsomaan ainoastaan presidenttiä ja jonottaa tuntikaupalla hyisessä aamu-usvassa tuhansien ihmisten kanssa. Mutta samalla kyseessä on ehkä yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, joten ihmisten innostuksen ymmärsi täysin. Olimmehan mekin paikalla juuri samaisesta syystä, puhumattakaan Obaman maineesta loistavana puhujana.

Andy, Andreas ja minä jonottamassa. Oma rintamerkkini leikkautui näköjään kuvasta pois.

Paikalliseen täsmälliseen tapaan hallin ovet avattiin tasan kello yhdeksän ja jono alkoi hiljalleen madella kohti turvatarkastusta. Kuljimme metallinpaljastimien läpi ja nousimme portaat koripallohalliin. Permantopaikat eivät houkutelleet jonossa seisoskelun jälkeen, joten suuntasimme istumapaikoille. Pääsimme todella lähelle (tai niin lähelle kuin nyt oli mahdollista päästä) puhujakoroketta, joten valinta kannatti! Sitten seurasi lisää odotusta, gospelkuoro ja muutaman lobbarin kiihkeä puheenvuoro.

Kun sitten kaiuttimista pärähti "Ladies and Gentlemen, may I present: the President of the United States of America", koko sali räjähti suosionosoituksiin, taputukseen ja kiljuntaan.

Tuntui epätodelliselta nähdä vihdoin elävänä tuo tv:ssä ja valokuvissa niin paljon näkynyt hahmo! Innostus oli samaa luokkaa kuin kiihkeästi fanitetun bändin konsertissa. Ihmiset nousivat seisomaan ja seisoivat koko puheen ajan. Kamerat räpsyivät ja tasaisin väliajoin kaikki huusivat ja taputtivat nasevalle iskulauseelle.

Kaikesta tästä huolimatta olin aidosti otettu Obaman luonnollisuudesta ja esiintymistaidosta. Vaikka kyseessä onkin poliitikko ja puheet rakennetaan niin, että ihmisten on helppo olla samaa mieltä, Obaman vilpittömyys ei voi kokonaisuudessaan olla harjoiteltua tai näyteltyä. Tuo pitkä laiheliini on kyllä ansainnut suosionsa!

Barack. Taustalla seisova kruunupää taisi olla Miss Washington.

Oli mielenkiintoista huomata, kuinka avoimesti vastaehdokasta, tässä tapauksessa Dino Rossia mollattiin ja kritisoitiin. Suomen politiikassa yhtä räikeää käytöstä en ole nähnyt ikinä (paitsi ehkä TV2:n homoillassa, joka oli kyllä parasta viihdettä vähään aikaan). Kummaa oli myös tajuta, että kun samana iltana keskustelimme erään paikallisen opiskelijan kanssa näkemästämme, hän ei oikein ottanut mihinkään kantaa. Kyseinen opiskelija oli ihmeissään, kuinka me ulkomaalaisina tiedämme USA:n politiikasta ja Obamasta. Kritisoimme Bushin presidenttikautta ja varsinkin USA:n ulkopolitiikkaa ja odotimme hänen jakavan saman kannan. Kun hän vain näytti hieman vaivaantuneelta ja vaihtoi pian puheenaihetta, tajusimme, että myös opiskelijoiden keskuudessa on hyvin vastakkaisen mielipiteen puoltajia. Mielenkiintoinen kontrasti avoimesti ja kiihkeästi Rossi-vihamielisen vaalitilaisuuden ja opiskelijoiden vaivaantuneen small talkin välillä. Avoimuus ei selvästikään yllä kaikille tasoille ja poliittinen suuntautuminen on täälläkin tabu.

Ikimuistoisesta tilaisuudesta on konkreettisena muistona Obama-rintaneula, joka nököttää työpöytäni nurkassa vesipulloon nojaten. Merkin alalaidassa lukee "Hope". Mitähän Bushin vastaavassa merkissä luki?

Ulkoilua

Viime sunnuntaina päätimme ottaa tauon koulutyöstä (arkkitehtiopiskelijat eivät käsitä viikonloppua työskentelyvapaana kahden päivän lomana). Seattlen lähistöllä on paljon vuoria ja metsää, joten kuusi arkkitehtiopiskelijaa (oikeastaan 5 + 1 avec) päätti valloittaa Middle Fork Snoqualmie Riverin metsäpolut.

Sää oli mitä parhain ulkoiluun. Pilvetön taivas ja viileä sää loivat ihanteelliset olosuhteet reippailulle. Alun perin suunnitelmana oli lähteä Mount Rainier -tulivuorelle, mutta koska yhdensuuntainen ajomatka olisi kestänyt kaksi tuntia, päädyimme ajamaan hieman lähemmäs, noin kolmen vartin päähän Seattlesta Middle Fork Snoqualmie Riverin laaksoon. Monella opiskelijalla on täällä auto, joten kuudestaan kahdella autolla matka taittui mukavan reteästi.

Aika vanhaa metsää ja muutama kulkija.

Louhikossa oli joka puolella mystisiä kivitorneja.

Joki.

Rakensimme oman tornimme joen rantaan.

Silta.

Kaikkiaan retkeilimme viitisen tuntia, josta maastossa olimme noin 3,5 tuntia. Eväät söimme joen rannassa, jossa aurinko paistoi mukavan lämpimästi. Kiva breikki näyttöön tuijottelusta!

Uusi fuksivuosi

No niin, vihdoin voin hieman huokaista koulutöiltä ja kertoa, mitä kaikkea on tapahtunut kuluneina viikkoina.

Vaihto-opiskelijajärjestö FIUTS piti orientaatioviikon ennen varsinaisen koulun alkua. Viikko oli täynnä ohjelmaa aina infotilaisuuksista laivaristeilyyn ja jalkapallo-otteluun. Tutustuin paremmin muutamiin vaihtareihin, joista serbialaiseen Marinaan, italialaiseen Massimoon ja ruotsalaiseen Lisaan pidän yhteyttä edelleen. Sitten oli arkkitehtiosaston orientaatioviikon aika. Tietoiskut olivat osittain samoja kuin FIUTS-järjestön tilaisuuksissa, mutta paljon uuttakin opin. Päivät olivat aika intensiivisiä, mutta kevyempääkin ohjelmaa mahtui sekaan. Bussikiertoajelu Seattlen arkkitehtuurista oli hupaisa tapaus, kiertuejuontajana kun toimi paikallisten keskuudessa legendaarinen professori Jeffrey Ochsner, oman yliopistomme Tore Tallqvistiin verrattavissa oleva hahmo. Paras kuvailu Jeffreystä oli varmaankin erään paikallisen tokaisu "he just loves to hear himself talk".. Jeffreyn jutut olivat kuitenkin ladattu täyteen tietoa, joten vaikka tarina ehkä hieman polveilikin, olennainen selvisi.

Lukujärjestyksessäni on kolme kurssia tällä neljänneksellä. Työläin on studiokurssi Arch 500, jolla suunnittelemme urbaanin yliopistokampuksen. Suunnittelualue on yliopistomme vieressä, ja alueelle on todellakin aikomus tulevaisuudessa rakentaa kampuksen laajennus. Kurssi alkoi ryhmätyöosuudella, jonka aikana analysoimme sunnittelualueen aina historiasta ja liikennejärjestelyistä kasvillisuuteen, rakennuksiin ja käyttäjiin saakka. Tämän jälkeen ryhmät jaettiin uudelleen ja siirryimme Master plan -vaiheeseen. Tämän koko alueen kattavan suunnitelman esittely on tänään. Sitten siirrymme yksilötyöskentelyyn, jonka aikana jokainen suunnittelee yhden uusista alueelle sijoittuvista kampusrakennuksista. Työtilana toimii studio, jossa jokaiselle on oma pöytä. Tila on valoisa ja jaettu seinäkkeillä pienempiin osiin, mutta tunnelma on sama kuin opiskelujen alussa Tampereella kun kaikki vielä tekivät töitä piirustussaleilla välillä yömyöhään.

Kaksi muuta kurssia liittyvät ympäristöön ja ekologiseen ja kestävään arkkitehtuuriin. Environmental design and human well-being on kurssi, jolla keskitytään ihmisen hyvinvointiin ja sen huomioonottamiseen suunnittelussa. Aihe on laaja eikä varsinaisia luentoja ole. Kurssi koostuukin opiskelijoiden valmistelemista alustuksista kirjoista, jotka professori on valinnut kurssimateriaaliksi. Kukin lukee vuorollaan yhden kirjoista ja kokoaa siitä pääkohdat, jotka esittelee kurssilaisille. Toisen opiskelijan on tarkoitus toimia kriitikkona, joka tutustuu kirjasta kirjoitettuihin arvioihin tai muuhun materiaaliin. Sitten aiheesta keskustellaan. Kurssin lopussa on palautettava myös essee, jonka aiheen saa valita kiinnostuksensa mukaan. Itse yritän rajata aihetta sellaiseksi, josta olisi hyötyä diplomityön tekemisessä. Toinen "hippikursseista" on ilmastoon liittyvä. Kurssilla analysoidaan suunnittelualueen vallitsevia olosuhteita, kuten valaistusta (luonnon-) ja sääolosuhteita ja kuinka ne vaikuttavat suunnitteluun. Vastaavia kursseja ei ole Suomessa ainakaan TTY:llä tarjolla, joten olen innoissani uusista näkökulmista ja mahdollisuudesta oppia ekologista suunnittelua kattavammin.

Sinä vähänä vapaa-aikana, jota tähän mennessä on ollut olen käynyt muutamia kertoja IMA-urheilutalolla, joka on opiskelijoille ilmainen. Rakennus on valtava ja todella hyvin varustettu: kolme isoa kuntosalia, palloilusalit, jousiammuntarata, kiipeilyseinä, uima-allas, sisäjuoksuradat sekä paljon, paljon muuta ovat kaikki käytössä vain opiskelijakorttia eli Husky-cardia vilauttamalla. IMA tarjoaa jopa pyyhkeet!

Arkkitehtiopiskelijoilla on joka toinen perjantai oma Happy Hour, joka järjestetään tiedekuntamme toisessa rakennuksessa, Gould Hallissa. Korkea, suuri aula on juuri sopiva tapahtumien järjestämiseen. Happy Hour tarkoittaa, että olut on ilmaista, mutta lasi maksaa 12 taalaa. Jokaisella neljänneksellä järjestetään kilpailu, jonka voittajan suunnittelema painatus painetaan kaikkiin laseihin. Samaa lasia voi käyttää koko neljänneksen ajan, joten periaatteessa 12 dollarilla on lunastanut oluen ja snacksit kuudeksi perjantaiksi. Mukava systeemi. Ja mikä hauskinta, myös professorit ja henkilökunta osallistuvat Happy Houriin!

Seuraavassa tekstissä lupaan laittaa lisää kuvia. Ostin tänään muuten myös polkupyörän. Seattle on pyöräilijäystävällinen kaupunki, ja esimerkiksi busseissa on etupuskurissa teline pyörien kuljettamiseen. Joustavaa liikkumista, vai mitä?

Nähtyä.

Ohessa pieni kuvakollaasi, seuraava teksti tulee heti kun kouluhommiltani ehdin kirjoittamaan..

Lystikkäitä lehtiautomaatteja.

Periamerikkalainen katu.

University of Washington, Suzzallo Library

Niitä pilvenpiirtäjiä. Oletteko koskaan miettineet, miksi niissä on valot päällä yölläkin?

Seattle skyline. Vasemmassa reunassa paikallinen Näsinneula, Space Needle.

P.S. Klikatkaa kuvaa, niin se aukeaa isompana.