Matkakuvia

Noniin, tässä jo kauan sitten lupaamani kuvakooste Mauilta.

Koko matkahan meinasi jäädä tekemättä juuri lähtöämme edeltävän päivän lumisateen takia. Liikenne oli tosiaan aivan sekaisin ja ehtiäksemme aamulennolle oli tilattava taksi. Suomessa on tottunut siihen, että taksin saa koska vain soittamalla. Jos maassa on lunta, tämä ei näköjään päde Seattlessa. Soitimme noin kymmeneen taksifirmaan, mutta mistään ei edes vastattu puhelimeen. Lähdimme kävelemään yliopistoa kohden toivoen, että hieman isommilla kaduilla olisi enemmän liikennettä ja mahdollisesti vapaita, ohiajavia takseja. Koko kaupunki oli kuitenkin lumesta ja aikaisesta aamusta johtuen täysin autio. Pureva viima ja puoleen sääreen ulottuva lumi ei tehnyt kävelystä miellyttävää. Kello tikitti hurjaa vauhtia eteenpäin ja olimme varmoja, että myöhästymme lennolta. Menimme huoltoasemalle lämmittelemään ja tiedustelemaan lisää taksifirmojen numeroita. Selitimme myöhästyvämme pian lennolta, kun juuri sisään astunut mies lupasi hetken epäröityään kyyditä meidät kentälle. Hän selitti myöhästyvänsä töistä, mutta ei halunnut ajatella, että lomamme menisi pilalle ja hän olisi ehkä voinut auttaa. Niinpä ahtauduimme reppuinemme autoon ja saavuimme kentälle puolta tuntia ennen lennon lähtöaikaa. Ystävällinen mies ei suostunut ottamaan tarjoamiamme kyytirahoja vaan pyysi meitä vain lähettämään sähköpostin, jossa kertoisimme ehdimmekö lennolle. Koska olimme tehneet lähtöselvityksen netissä, juoksimme suoraan turvatarkastusjonoon ja sieltä täyttä vauhtia lähtöportille, joka oli - suljettu. Viereisellä portilla hääri kuitenkin virkailija ja lukuisten anelujen jälkeen hän suostui soittamaan koneeseen joka ei ollut onneksi vielä ehtinyt lähteä. Portti avattiin ja pääsimme koneeseen! Huh! Oli aika stressaava alku lomalle, mutta viikon aikana ehti onneksi hyvin rentoutua. Enjoy the virtual trip!

Auringonlaskut - hienoja, mutta lyhyitä. Pimeää tuli noin puolessa tunnissa.

Road to Hana. Kiemurtelevan tien joka mutkasta aukeni uusi, upea maisema.

Black Sand Beach, jossa hiekka oli todellakin mustaa.

Yhden yön vietimme tässä viidakkomökissä. Sähköä ei ollut, mutta kaasulla toimiva lämmin suihku oli eksoottisesti pihalla hedelmäpuiden alla. Terassilla oli riippumatto, josta aukesi näkymä laaksoon ja aina merelle saakka.

Meidän vihreä jeeppimme oli "vähän" pienempi kuin useimmat vuokra-autot. Mutta se saikin paikallisilta eniten respectiä!

Three Bears Falls, yksi Road to Hanan varrella sijaitsevista lukuisista vesiputouksista. Yhteen putoukseen pulahdimme myös uimaan.

Rantatuolit pick-up truckin lavalle ja maisema-ajelulle! Paikallinen couch surfing -isäntämme David toimi kuskina.

Turreillallinen jossain rantaravintolassa.

Tätä riitti. Vesi oli todella kirkasta ja snorklaaminen kivaa. Valtavat merikilpikonnat päästivät aivan lähelle.