Välipysäkki

Tätä tekstiä kirjoittelen Reykjavikissa, jonne pysähdyin menomatkalla muutamaksi päiväksi. Lentoyhtiö Icelandair tarjoaa moista mahdollisuutta ns. Stop Over-lentona. Jatkolennon ajankohdan saa vapaasti valita enintään 7 päivän päähän saapumisesta eikä hinta juuri muutu. Lähdin siis Suomesta matkaan perjantaina ja jatkan kohti Seattlea huomenna maanantaina.

Reykjavik on ehdottomasti vierailun arvoinen! Sympaattinen kaupunki tarjoaa laidasta laitaan tekemistä, ja jos aikaa olisi enemmän, tekisi näkemäni perusteella mieli käydä muissakin osissa Islantia. Äitini tuttava asuu Reykjavikissa, joten perjantain illallisseura oli etukäteen varmistettu. Oli muutenkin mukavaa, että joku paikallinen kertoi hieman kaupungista ja osasi neuvoa paikkoja joissa käydä.

Varasin Suomesta käsin lauantaille päiväretken, joka sisälsi kaksi Islannin must-do-juttua: ratsastusretken islanninhevosella ja valassafarin. En juuri perusta valmiiksi räätälöidyistä turistikierroksista, mutta aikaa ja säädön määrää säästäkseni googlasin muutamia vaihtoehtoja ja päädyin Ishestarin järjestämään "Horses and whales" -retkeen. Retki oli mainio! Minibussi tuli hakemaan hostellilta ja vei ratsastuskeskukseen, josta sai varusteet lainaksi. Sitten oppaat valitsivat kunkin ratsastustaitoja vastaavan hevosen ja jakoivat ryhmän vielä kahtia kokeneempiin ja aloittelijoihin. Minä sain tamman nimeltä Komma (tai niin nimi ainakin lausuttiin), jolla on ratsastanut myös Islannin presidentti.. Hevonen oli mukava ja innokas menijä. Vaikka olen viimeksi ratsastanut 10 vuotta sitten, perusjutut istuma-asennosta hevosen kanssa kommunikointiin muistuivat mieleen hetkessä. Sateesta huolimatta retki oli mahtava ja islanninhevoset ihania!

Tässä välissä taidan lähteä hummerikeitolle minulle suositeltuun ravintolaan Sægrefinniin. Jatkan myöhemmin.

Keitto oli mainiota! Kuumaa ja täyteläisen makuista mutta ei kuitenkaan paksua vaan mukavan liemekästä. Paikka oli ehkä kioskin kokoinen ja pöydät pitkiä, halkaistuja tukkeja ja tuolit muovitynnyreistä tehtyjä jakkaroita. Tunnelma oli kuitenkin lämmin ja välitön ja aika kului seinien monia valokuvia ja kalastusrekvisiittaa tutkaillen keiton hörpinnän lomassa. Ainut asia joka harmitti oli grillattu lahtivalaan liha, jota oli listalla.

Kuolleesta valaasta eläviin yksilöihin: Lauantaina ratsastuksen jälkeen bussi vei meidät Reykjavikin satamaan, jossa noustiin ison kalastusaluksen näköiseen ja -kokoiseen laivaan. Kelluntahaalarin sai lainaan. Se tulikin tarpeeseen, sillä vaikka aurinko paistoi ja olin pukeutunut mielestäni lämpimästi, jääkylmä viima puhalsi avomerellä varsin tuntuvasti. Noin puolen tunnin seilauksen jälkeen alus jäi pyörimään lahdelle, johon valaat tulevat mielellään ruokailemaan. Ei tarvinnut pettyä, sillä valaita alkoi näkyä lähes saman tien! Kuinka vaikuttavaa olikaan nähdä 10-metrisen lahtivalaan selän kaartuvan veden pinnalla ja katoavan taas, kunnes muutaman minuutin päästä otus nousi taas pintaan hengittämään. Koska sää oli tyyni, kumea kohahdus saatteli jokaista pintaan nousua. Että saattoi todella kuulla kuinka valas hengitti! Lisäksi retkellä näkyi pyöriäisiä, hieman delfiiniä muistuttavia, n. 1,5-metrisiä valaita. Ne hyppivät laumoina hieman kauempana aluksesta.

Opas kertoi, että valaita ei houkutella näkyville millään äänilaitteilla, sillä se hermostuttaa niitä. Retkien ideana on tarkkailla valaita niitä häiritsemättä ja näyttää ne luonnollisessa ympäristössään. Laivassa oli myös tietoisku valaanpyynnistä ja sen järkevyydestä. Sen mukaan Islanti aloitti kaupallisen valaanpyynnin uudelleen 2007 vaikka kysyntä on kovin vähäistä paikallisten keskuudessa ja suurin osa valaan lihasta myydään turisteille. Lahtivalaan (engl. Minke whale) pyynti on muutenkin kyseenalaista, sillä kannan koosta ei ole varmaa tietoa. Samat yksilöt tulevat nimittäin vuodesta toiseen samoihin vesiin ruokailemaan, joten valaiden kokonaismäärä voi olla paljon luultua pienempi.

Retken jälkeen oli todellakin sääli nähdä valasvartaat hummerikeittokioskin kylmävitriinissä. Itse ainakin näen valaan mieluummin merellä tummana, mahtavana ja virtaviivaisena olentona, jonka huokaus kantaa kymmenien metrien päähän kuin paloiteltuna lautasellani (ja makukin on kuulemma yhdentekevä).

Sitten kevyempiin aiheisiin. Huominen on viimeinen päiväni Reykjavikissa. Lento Seattleen lähtee viideltä iltapäivällä, joten varasin aamupäiväksi käynnin Blue Lagooniin, isoon ulkoilmakylpylään. Sieltä pääsen bussilla suoraan lentokentälle, ja rinkankin saa säilytykseen!

P.S. Taustakuva on Reykjavikin eräästä niemestä, jolla kävin tänään pyörähtämässä paikallisen oppaani kanssa.