Seattle, amerikkalainen kaupunki

Huolimatta siitä, että televisio, elokuvat ja internet ovat täynnä jenkkikulttuuria ja ylikansalliset pikaruokaketjut ja muut riistoyritykset ulottavat lonkeroitaan Suomeen yhä tihenevään tahtiin, riittää paikallisessa arjessa ihmeteltävää. Koska vierailen Pohjois-Amerikassa ensimmäistä kertaa, kokemukseen perustuvaa pohjatietoa ei ole, eikä Seattle kaupunkinakaan oikeastaan ole lainkaan tuttu. Seuraavassa muutamia huomioita listattuna.

Kieli. Suurimmaksi osaksi ei-englanninkielisssä maissa matkanneena englantiin turvautuminen on aina ollut viimeinen, joskus tosin välttämätön vaihtoehto. Saapumispäivänä oli hassua todeta, etteivät ihmiset puhu englantia minulle vain koska huomaavat minun olevan turisti vaan kaikki puhuvat kieltä joka tapauksessa ja olettavat minun ymmärtävän sitä. Olen huomannut, että aksentit tarttuvat minulle helposti, joten englantini muistuttaa jo nyt paikallisten tyyliä eurooppalaisen tai brittisävytteisen aksentin sijaan. Tästä en ole erityisemmin innoissani, mutta en voi asialle oikeastaan mitään. Paikallinen läntinen aksentti ei kuitenkaan särähdä korvaan läheskään samoin kuin leveät etelän murteet.

Raha. American dollars! Ne jopa tuoksuvat erilaiselta. Kaikki setelit ovat samanvärisiä ja -kokoisia, joten tunnistamisvaikeuksia on edelleen. Kolikot ovat pieniä ja ohuita. Älyttömin kaikista on kuitenkin dollarin seteli. Seteli, jonka arvo on alle euron! Miksi ihmeessä pitää käyttää seteliä niin pienessä rahassa kun kolikkokin on olemassa? "Coins are too heavy", vastasi paikallinen. No, setelit vievät tilaa! Taalan seteleitä kertyy helposti ruttuinen nippu, jota on paljon vaikeampi käsitellä kuin kolikoita.

Ruoka. En tiedä, kannattaako tästä edes kirjoittaa. Ei ole todellakaan ihme, että liikalihavuus on täällä todellinen ongelma, niin paljon uppopaistettua ruokaa on tarjolla. Toinen aivan käsittämätön juttu on sokeri. Kaikki leivonnaiset ja juomat ovat niin makeita, että hampaat tippuvat suusta. Yleinen ruokajuoma on milkshake, siis pirtelö. Tietysti kaikesta on myös tarjolla rasvaton, kaloriton light-versio, joka on mahdollisesti edellisiä vieläkin tuhoisampi ja epäterveellisempi vaihtoehto. Kauppareissut tahtovatkin siis kohdallani venähtää kun yritän tosissani väistellä kaikkea pitkälle prosessoitua, lisäaine-transrasva-makeutusainehöttöä. Toivoa saattaa kuitenkin olla, sillä täälläkin luomu- ja lähiruoka ovat selvästi nostaneet päätään. Kotini lähistöllä on jopa kokonainen supermarket Whole Foods, jossa kaikki tavara on luomua tai mahdollisimman lähellä luontaisesti tuotettua. Lisäksi tuotteet eivät sisällä geenimanipuloituja raaka-aineita, josta taas ei voi olla varma tavallisen marketin tuotteissa, laki ei täällä nimittäin velvoita merkitsemään geenimuunneltua tuotetta mitenkään.

Whole Foods on loistava paikka kaikin puolin, jos jättää hintalaput lukematta. Luomulisää on monessa tuotteessa rapeat viisikin dollaria, ja se näkyy jo kauppakuitissa.

Ruokaan liittyy muitakin hyviä asioita, onneksi. Eri maiden keittiöt ovat edustettuina niin monilukuisina, että McDonalds'iin tai Burger Kingiin ei edes tarvitse mennä. Kiinalaiset, japanilaiset, thaimaalaiset, vietnamilaiset, intialaiset, libanonilaiset, italialaiset, meksikolaiset, turkkilaiset ja ties mitkä tarjoavat herkkujaan edullisesti joka kadun kulmassa downtownissa. Jos kokkailu kotona ei kiinnosta tai nälkä yllättää kaupungilla, mahan saa täyteen noin kuudella taalalla.

Sää. Joku muotoili Seattlen sään näppärästi yhteen lauseeseen: täällä on neljä vuodenaikaa - kaikki samana päivänä. Keli voi todellakin vaihdella aamun harmaasta 10 asteesta iltapäivän aurinkoiseen t-paitakeliin, vain muuttuakseen hetkessä raivoisaksi sadekuuroksi tai hiljaa tihuttavaksi, kaiken kastelevaksi kosteudeksi. Kova tuuli yhdistettynä sateeseen on taattu kastelemaan myös alhaalta ylöspäin. Kaikkeen oppii kyllä varautumaan. (teko)Nahkatakkini on osoittautunut loistovaatteeksi tuulisessa ja kosteassa säässä. Myös pipo ja neule kulkevat usein mukana sään yllättäen muuttuessa kylmäksi juurikin sateen myötä.

XL-koko ja överiys. Amerikassa kaikki on suurempaa. "Regular"-kokoinen nuudelikeitto tarjoillaan noin litran vetoisessa kulhossa (en edes halua tietää, minkä kokoisia listan Large ja Extra-Large olisivat olleet), pienin take away-kahvi on nimeltään Tall, autot ovat norsun kokoisia kaupunkimaastureita, ja supermarketin pakkauskoot ruokkisivat kaksi suurperhettä. Jopa tavallinen deodorantti-stick on puolet isompi kuin saman valmistajan tuote Suomessa. Ruokakaupassa huvittavat valtavat siniset jäätelökakut, mikrossa valmistettavat karamelliuuniomenat (pakkauksessa teksti: New improved flavor. Ai miten niin keinotekoista?), leipomossa naaman kokoiset cookiet ja niiden nimissä käytetyt lukuisat extra, rich ja muut suuruutta ja hyvyyttä kuvaavat sanat (extra chocolate chip with rich creamy caramel, sprinkled with crispy nuts...). Myös pelottavan suuri osa ihmisistä noudattaa XL-kokoisuuden linjaa, jopa niin että bussin kaksi vierekkäistä penkkiä eivät aina tahdo riittää.